hannaluukkonen

Isämuistoja

Isä on vahva


Minä ja pikkusiskoni olimme lähteneet yhdessä äidin kanssa viemään kahvia ja voileipiä suolammen viereisillä pelloilla heinätöissä olleelle isällemme. Oli kaunis helteinen kesäpäivä, juuri sellainen kuin lapsuudenkesinä useimmiten oli. Huomatessaan tulomme, isä hyppäsi traktoristaan ja tuli hymyillen luoksemme. Itse tehty mustaherukkamehu ja oman pellon viljasta alkunsa saaneet juustoleivät maistuivat tuolla pellon laidalla paremmalta kuin mitkään ravintola-ateriani sittemmin. 


Evästauon jälkeen isän oli taas jatkettava töitä ja meidän lähdettävä äidin kanssa takaisin kotimäelle. Koska isä tulisi kotiin vasta nukkumaanmenomme jälkeen, pitkitimme siskojen kanssa lähtöä viimeiseen saakka. Jokainen olisi halunnut saada isältä viimeisen halauksen, olla viimeisenä isän sylissä. Niinpä isä nosti meidät kaikki kolme kerralla vahvoille käsivarsilleen, suukotti jokaista ja nauroi, kun julistimme että meidän isi on takuulla maailman vahvin mies.

Isä on hauska

Kerran olimme päässeet isän kanssa elokuviin. Akun, Mikin ja kumppaneiden kommellukset olivat isän mielestä hauskoja. Niin hauskoja, että hän nauroi niille vedet silmissä kovaan ääneen. Noin puolessa välissä elokuvaa huomasin, että muu yleisö nauroi enemmän isäni reaktioille kuin valkokankaan tapahtumille. Isää tämä ei häirinnyt, vaan hän jatkoi tarttuvaa nauruaan, jota saimme kuulla usein muulloinkin. Minusta parasta oli kun sain itse isän nauramaan, kuten silloin kerran, kun äiti oli paistanut iltaruuaksi kaloja. En olisi millään halunnut syödä, joten isä yritti houkutella sanomalla että särjen syönti kasvattaisi järkeä. Olin katsonut kaloja ja todennut, ettei taida olla niin isoa että isälle riittäisi. Isä nauraa tälle vieläkin.

Isä on jännittävä

Isä herätti minut yläsängystäni eräänä talviyönä. Hän nosti minut ikkunan luokse ja avasi verhot. Pakkasyössä näkyi jotain ihmeellistä! Koko taivas näytti liikkuvan. Se leimusi sinisen ja vihreän sävyissä, jotka velloivat taivaalla saaden sen elämään. Näky oli kaikessa kauneudessaan niin vaikuttava, että jos en olisi ollut isän sylissä olisin ollut peloissani.  

Jännittäviä olivat myös isän kertomukset, milloin hänen omasta nuoruudestaan milloin jostain muista menneistä tapahtumista. Isä osasi kertoa tarinat niin, että ne pystyi kuvittelemaan mielessään kuin elokuvan. Hyvän sellaisen.  

Isä on rakas

Nämä lapsuudenmuistoni eivät kaipaa ajan kultausta. Ne olivat kallisarvoisia ja kauniita jo synnyinhetkellään. 

Toivon, että tänä päivänä jokainen löytäisi omasta isästään jonkin rakkaan muiston ja voisi jakaa sen isänsä kanssa. Ja että tänä päivänä, sekä kaikkina tulevina, syntyisi paljon lisää unohtumattomia isämuistoja. 

Tiedän, ettei tämä ole kaikille mahdollista. Niinpä meidän, joille tämä mahdollisuus on suotu, tulisi olla kiitollisia isistämme ja heidän kanssaan luoduista muistoista. Ihan kaikkina päivinä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Totta, kivoja muistoja, sinulla

Käyttäjän hannaluukkonen kuva
Hanna Luukkonen

Samoista asioista voi puhua niin monin tavoin. Ja joskus ei tarvita sanoja laisinkaan, kuten Seppo Hildén kirjoittaa:

http://seppohilden.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuu...